Lukuinnostukseni lähti käsistä ala-asteella. Olin ehkä viidennellä luokalla. Kyläkoulullamme vieraili kirjastoauto ehkä kerran kuussa.
Olin toki lukenut paljon lastenkirjoja, Astrid Lindgreniä, Roald Dahlia, Tove Janssonia. Ennen kuin opin lukemaan, ja toisinaan vielä senkin jälkeen, vaadin illasta toiseen vanhempiani lukemaan minulle kirjoja eivätkä he mielestäni koskaan lukeneet minulle tarpeeksi. Joinakin iltoina vaadin ihan kiusallani isääni lukemaan uuvuttavan paksun ja ärsyttävän Leipuri Ketosen ongelman.
Teos, josta varsinainen riippuvuuteni kirjoihin alkoi on minulta kateissa. Muistan lainanneeni kirjan kirjastoautosta. Lainasin vain sen yhden kirjan. Sitä ennen olin lainaillut lähinnä hevoslehtiä tai sarjakuvia ja lukenut uudelleen iänikuisia lastenkirjoja, joita meillä oli kotona loputtomasti. En tiedä, miksi tartuin juuri siihen teokseen. Ehkä kansi houkutti minua. Ehkä kirjan keltainen selkämys erottui muiden kirjojen välistä. Ehkä arvelin jaksavani lukea kirjan varmuudella loppuun, koska teos ei ollut kovin paksu. Haluaisin muistaa teoksen kirjoittajan ja teoksen nimen. Auttakaa minua löytämään tuo teos. Tässä tuntomerkit:
Nuorille suunnattu novellikokoelma, jonka nimi viittasi jollain tavalla rakkaustarinoihin. Teos koostui useista lyhyistä novelleista, joissa kussakin kerrottiin yksi pieni rakkaustarina.
Keltaiset neliön muotoiset kannet, etukannessa punainen kukka.
Muistaakseni kirjailija on ulkomaalainen ja teos on käännetty.
Minne aamut menevät 