Luentomuistiinpanot: Hannu Salama

Juhannustanssit (1964)

Hannu Salaman (s. 1936) Juhannustanssit tunnetaan paremmin sen synnyttämästä oikeusjutusta ja niin sanotusta kirjasodasta kuin varsinaisesta sisällöstään tai merkityksestään suomalaisen kirjallisuuden kaanonissa.

Teoksen julkaisun aikaan 1960-luvulla poliittinen, uskonnollinen ja juridinen järjestelmä asettivat vielä vahvoja normatiivisia rajoitteita kirjallisuudelle. Tässä kontekstissa vasemmistolaisen työläiskirjailijan katsottiin murtavan teoksellaan kuvaa sankarillisesta suomalaisesta sotilaasta ja saattavan isänmaallisen perinteen naurunalaiseksi. Juhannustanssien katsottiin myös turmelevan suomalaisten kotien moraalin, sillä teoksessa kiroiltiin, juopoteltiin ja harrastettiin irtosuhteita. Teoksen siis koettiin hyökkäävän kotia, uskontoa ja isänmaata vastaan 1960-luvun Urho Kekkosen Suomessa.

Kirjan synnyttämän kirjasodan taustalla vaikuttivat osin poliittisetkin syyt, mutta varsinaiseksi syyksi oikeusjuttulle ”löydettiin” jumalanpilkka.  Aluksi kriitikot kehuivat teosta, mutta suuren huomion kohteeksi kirja päätyi vasta, kun arkkipiispa Martti Simojoki tulkitsi laajasti uutisoidussa juhlapuheessaan kirjan päähenkilö Hiltusen humalaisen pilasaarnan jumalanpilkaksi.

Kohua seuranneessa oikeusjutussa Salama tunnusti jumalanpilkan. Hän sai ehdollista vankeutta, ja kirja sensuroitiin.

Oikeusjuttu vahvisti entisestään kirjallisuuden korkeaa statusta. Kirjallisuuskäsityksessä todellisuuden kuvauksen ajateltiin olevan yhtä todellisuuden edustavuuden kanssa ja tämä katsottiin myös kirjallisuuden tehtäväksi. Myös taiteen kasvatuksellinen tehtävä päti edelleen.

Moraalisen voiton sai lopulta Salama, häntä tukenut nuorempi kirjailijasukupolvi ja edistyksellinen henki. Salaman oikeusjuttu paljasti oikeuslaitoksen jälkijättöisyyden, ja presidentti Kekkonen armahti Salaman kuukausi tämän tuomion jälkeen.

Kirjasodat pakottivat pohtimaan taideteosten tulkintasääntöjä. Kellään ei ollut enää lopullista sananvaltaa lyödä lukkoon teoksen merkitystä, ja yksilön sananvapaus arvotettiin aiempaa korkeammalle. Salaman tulkintaperiaatteen mukaan kirjallisuus on nimenomaan kommunikaatiotapahtuma, joka ei toteudu ilman tulkitsijoiden osuutta. Salaman kirja oli siis jumalanpilkkaa niille, jotka sen näin näkivät omasta tulkintahorisontistaan. Tässä mielessä kirjan lukeminen todellisuuden heijastana alkoi vaikuttaa naiivilta.

Salaman teoksen kirjallisiin ansioihin voidaan lukea teoksen kieli, joka vaikutti omalta osaltaan 1960-luvun estetiikan vallankumoukseen ja puhesuomen murrokseen suomalaisessa kirjallisuudessa. Kriitikoiden mielestä tosin Juhannustanssien ärsyttävimpiä piirteitä oli teoksen kansanomaisen karkea puhekieli ja tapa sekoittaa ylevää ja arkista tyyliä keskenään.

Muut luentomuistiinpanot:

Edith Södergran

Maria Jotuni