Ruotsalaisyhtye Kent lopettaa lähes 30-vuotisen uransa 17. joulukuuta Tukholmassa järjestettävällä jäähyväiskeikalla. Jäähyväiskiertue on parhaillaan meneillään ja Suomen-keikat yhtye teki tänä viikonloppuna Helsingissä ja Vaasassa.
Loppuunmyydyllä Hartwall Areenan keikalla moni näytti odottaneen keikan puolivälin jälkeen esitettyä hittikimaraa: sen verran hillitysti katsomon penkeissä istuttiin ja nyökyteltiin.
Mielestäni keikan sykähdyttävin hetki koettiin kuitenkin heti alussa. Taustalaulajat aloittivat dramaattisen Gigi-kappaleen muutamilla kertosäkeen riveillä, ja sitten kappale vaihtui rennosti rokkailtuun 999-kappaleeseen. Kaikki vaikutti toimivan: Joakim Bergin persoonallinen ääni, tyylikästä värimaailmaa hyödyntänyt visuaalinen show ja vanhoista kappaleista tehdyt uudet sovitukset. Tuli tunne, että tältä Kentin kuuluu oikeasti kuulostaa. Syntyi vaikutelma, että tähän on koko ajan oltu matkalla, kun yhtye on heilunut musiikillisesti kitararockista kevyempään poppiin ja sittemmin myös koneellisen musiikin suuntaan.
Yhtyettä ajoittain vaivannut epätasaisuus on vaikuttanut myös yhtyeen kokoonpanoon, mutta Helsingin-jäähyväiskeikallaan yhtye vaikutti siltä kuin se olisi ollut aina olemassa juuri näin, juuri tällä kokoonpanolla ja kuulostanut aina juuri tällaiselta.
Yksi keikan koskettavimpia hetkiä oli, kun Joakim Berg pysähtyi pitämään pitkät puheet kullekin bändin jäsenelle. Puheissaan Berg kuvaili, kuinka hän oli tavannut kunkin heistä ja kuinka he olivat tulleet osaksi bändiä. Basisti Martin Sköld liikuttui kyyneliin saakka Bergin sanoista.
Luontevasti yleisölle ruotsiksi jutustelleella Joakim Bergillä todellakin on sana hallussa. Hän on vastannut kappaleiden lyriikoista koko Kentin olemassaolon ajan. Näen, että Kentin alkuaikojen simppelit elämää ja ihmissuhteita pohdiskelleet tekstit ovat vuosien myötä kehittyneet monisyisemmiksi: vaikka edelleen teksteissä käsitellään rakkautta ja elämää yleensä ovat ne kehittyneet sittemmin monitulkintaisemmiksi, kantaaottavammiksi – poliittisemmiksikin.
Rakkautta – sen alkua, loppua, alkamattomuutta tai loppumattomuutta – käsittelevät lukuisat Kentin kappaleet: näistä muun muassa levyn B-puolesta jättihitiksi kasvanut Utan dina andetag sekä Stoppa mig Juni (lilla ego), Romeo återvänder ensam, Den vänstra stranden ja Kärleken väntar kuultiin jäähyväiskeikalla. Jos jonkun yhtyeen tuotannosta löytää kappaleen, joka pystyy puhuttelemaan missä tahansa tunne-elämän myllerryksessä, on se yhtye Kent. Etenkin B-sidor 95-00 -levy on yhtä tunnemyrskyä käytännössä alusta loppuun kahden levyllisen verran. Jostain syystä omat suosikkini Kentin rakkaus-teemaa käsittelevistä teksteistä ovat Röd-levyn Vals för satan (din vän pessimisten) sekä vanha kappale Isola-levyltä, Saker man ser.
Om jag hade lite kraft kvar att ge dig
Om jag hade lite hjärta att dela med mig
Om jag hade lite kärlek så var den till dig
Kent: Vals för satan (Din vän pessimisten) (Röd, 2009)
Sittemmin Kentin lyriikoihin on tullut uudenlasta kantaaottavuutta, eräänlainen yhteiskunnallinen ulottuvuus, joka voidaan tulkita poliittisuudeksikin. Tällaisia teemoja käsitellään esimerkiksi jäähyväiskiertueen biisilistoille kuuluvissa Petroleumissa, Gigissä ja Dom Andrassa. Petroleumia ei tosin kuultu Helsingin-keikalla ja Gigistä kuultiin vain pätkä. Mitä tällainen uusi ulottuvuus on merkinnyt Kentin uralle? Ainakin se on ollut osoitus siitä, ettei Joakim Bergin monet kerrat palkittu kirjoitustaito ole ainakaan tylsistynyt. Tekstien yhteiskunnallisuus kertoo myös uudistumiskyvystä, vaikka joku voisikin sanoa, että kyse on ollut uudistumisen pakosta pakkotahtisesti tuotettujen levyjen myötä.
Tror du att det finns något okänt där ute
som mirakulöst förblev oupptäckt
Något som gömmer sig i djupen
som bidar sin tid
och drömmer om petroleum och kristaller
som drömmer om fossil och döda koraller
som drömmer om strålskadade atoller
i natt
Kent: Petroleum (Jag är inte rädd för mörkret, 2012)
Tekstien uudenlaiset teemat voivat tavoittaa myös uudenlaisia yleisöä. Mielestäni onkin väärin sanoa, että Kent on 1970-luvulla syntyneiden sukupolvibändi, jonka tahdissa seitsemänkymmentälukulaiset ovat kasvaneet aikuisiksi. Väitän, että myös 1980-, 1990- ja nippa nappa ehkä 2000-luvulla syntyneetkin ovat ehtineet kasvaa Kentin tahdissa. Kukin sukupolvi on ehkä löytänyt yhtyeen erilaisena kuin toinen ja tulkinnut musiikkia eri tavalla kuin toinen, mutta mielestäni on mittaamattoman arvokasta, jos jokin yhtye pystyy teksteillään puhuttelemaan kuuntelijoita, joilla voi olla keskenään 10-20 vuotta ikäeroa.
Yksi teema vallitsee kuitenkin Kentin lyriikoissa läpi yhtyeen koko tuotannon: kuoleman kuvasto näyttää säilyneen koko Kentin uran ajan sekä lyriikoissa että esimerkiksi visuaalisessa ilmeessä. Ehkä Kent on kappaleidensa kautta tehnyt kuolemaa koko uransa ajan.Yksi levy on jopa saanut nimen Du & Jag Döden. Kuoleman teema on erityisen paljon läsnä Kentin viimeisellä levyllä Då Som Nu För Alltid – onhan yhtye tiennyt jo levyä tehdessään, että tähän päättyy Kentin historia. Kuoleman tai jonkinlaisen lopun kanssa keskustelevat ainakin tekstit kappaleissa Gigi, Vi är för alltid, Vi är inte längre där ja Den Sista Sången.
Ser du vitt svart eller rött
Nåt som skimrat nån som blöder
Nåt som levde som är dött
Döda vi är döda vi är döda vi är döda
Kent: Gigi (Då som nu för alltid, 2016)
Oma suosikkini kuoleman teemaan liittyvistä Kentin kappaleista on Längesen vi sågs, ilmeisesti jonkinlaiseksi jämäkappaleeksi jäänyt biisi, joka julkaistiin lopulta B-sidor 95-00 -levyn kappaleiden seassa. Toki kappaleen voi tulkita kiinnittyvän muihinkin kuin kuoleman teemaan.
Vastaavasti kuoleman merkityksen voi tulkita monin eri tavoin: poispääsynä, menetyksenä, jonkin toisen aikakauden alkuna. Juuri kuoleman teeman kautta tulee mielestäni esiin Kentin lyriikoidenkin monitulkintaisuus – ja siten myös hienous: merkityksiä on yhtä monta kuin on kuulijoita, ja jokaisen elämä, rakkaus ja kuolema ovat aihe lukemattomiin tulkintoihin.
Nytkin jäähyväiskiertueella yhtyeen kuolema oli selvästi esillä muun muassa lavan visuaalisessa showssa ja keikka-asuissa. Olipa Joakim Bergillä mustat rannekkeetkin, joissa oli pienet valkoiset ristit. Ne tulivat näkyvästi esiin koko areenan yleisölle, kun Berg nosti kätensä mikkiständille ja kamerat heijastivat Bergin suurena taustanäytöille.
Koko jäähyväiskeikka alkoi kuoleman teemasta Gigi-kappaleen myötä ja tietynlainen haikeus oli läsnä koko keikan ajan. Samaisessa Gigi-kappaleessa on myös toinen Kentin musiikkia ja uraa hyvin kuvaava viesti: Lägg ditt hjärta i allt som du gör.
Minne aamut menevät 