Jari Tervo jäi taas valitsematta – miksi?

Jari Tervo ei voita kirjallisuuden Finlandia-palkintoa tänäkään vuonna. Asia varmistui jo viime viikolla, kun ehdokkaat kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi julkaistiin, eikä Tervo ollut ehdokkaiden joukossa.

Se, että Tervoa ei valita Finlandia-voittajaksi tai edes ehdolle käynnistää vuodesta toiseen keskustelun, joka menee kutakuinkin näin: Tervo ei voi tai hänen ei tarvitse voittaa Finlandia-palkintoa, koska hänen teoksensa ovat niin menestyksekkäitä muutenkin Suomen markkinoilla ja etenkin Laylan (2011) tapauksessa myös ulkomailla. Mutta Tervo voisi ja ansaitsisi palkinnon, koska palkittiinhan Sofi Oksasen Puhdistus-teoskin (2008), vaikka se oli jo ennen palkitsemista myynyt todella hyvin.

Keskustelu kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kiertyy usein kirjallisuuden talouden ympärille. Kirjallisuuden taloudesta puhuttaessa nostetaan esiin lähes aina myös Sofi Oksanen. Oksasen kohdalla puhutaan jopa enemmän kirjallisuuden taloudesta kuin teosten, etenkin Puhdistuksen, kirjallisesta sisällöstä.

Tämä on ymmärrettävää, onhan Puhdistus menestyksekkäimpiä teoksia suomalaisen kirjallisuuden historiassa. Teosta myytiin jo ennen sen palkitsemista Finlandialla yli 6000 kappaletta, siis suomalaiselle romaanille varsin hyvä määrä. Finlandia-palkinnon voittamisen jälkeen teoksen myynti ylsi ilmestymisvuotenaan yli 100 000 kappaleeseen. Sittemmin teoksen käännösoikeudet on myyty yli 30 maahan, ja Oksanen onkin kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita. Oksanen on kerännyt myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, Runeberg-palkinnon ja useita kansainvälisiä palkintoja.

Kirjallisuuspalkintojen ja etenkin Finlandia-palkinnon myyntiä edistävä vaikutus on kiistaton. Palkinnon arvioidaan moninkertaistavan vähän myyvän ja vähintään tuplaavan hyvinkin myyvän teoksen myynnin. Tässä ei ole sinänsä mitään pahaa: kirjallisuutta voi edistää ja tehdä tunnetuksi juuri palkintojen ja myynnin kautta. Palkitsemisen kaupallisuudella on kuitenkin taiteen tekemisen kannalta kielteinen vaikutus: ehdokkaat ja palkitut saavat sekä median että kuluttajien huomion, muut jäävät näkymättömiin. Palkittavien valitseminen voi vaikuttaa sattuman varaiselta, sillä valinnan tekee milloin kukakin, esimerkiksi tänä vuonna Jari Tervon läheinen työtoveri Baba Lybeck.

Kannattaisiko siis Finlandia-palkinto myöntää suhteellisen tuntemattomalle teokselle ja kirjailijalle, joka ei ole tv:stä tai muualta tuttu? Voisiko näin nostaa kirjallisuudelle taiteenalana merkittäviä teoksia koko kansan tietoisuuteen ja laajentaa kirjallisuuden skaalaa, jota suomalaiskodeissa luetaan? Ihan niinkään homma ei toimi. Kirjallisuuspalkinnot, etenkin Finlandia, hyödyttävät nimittäin eniten teoksia, jotka myyvät jo ennen niiden palkitsemista hyvin.

Esimerkiksi Helena Sinervon Eeva-Liisa Mannerin elämästä kertova teos Runoilijan talossa (2004) myi ennen sen palkitsemista Finlandialla alle 1000 kappaletta. Kokonaismyynti palkitsemisvuonna oli hieman alle 14 000 kappaletta. Myynti joka tapauksessa moninkertaistui, mutta jäi silti moneen Finlandia-palkittuun teokseen verrattuna vaatimattomaksi. Ehkä siksi, että Sinervo oli ennen palkitsemistaan suhteellisen tuntematon kirjailija.

Toisin on Jari Tervon kohdalla, jonka teos toisensa perään myy varsin hyvin ja jonka persoonan käytännössä jokainen tunnistaa. Jos joku Tervon teoksista palkittaisiin Finlandialla, nähtäisiin todennäköisesti uudelleen Sofi Oksasen Puhdistuksen kohdalla havaittu ilmiö: ennennäkemätön myynti. Näin tapahtuisi siis pääasiassa siksi, että jo ennen palkitsemista hyvin myyvä teos hyötyy palkitsemisesta kaikkein eniten. Kirjamyynnin ja siten myös suomalaisen kirjallisuuden näkyvyyden kannalta Tervo olisi siis aivan yhtä hyvä valinta kuin Oksanenkin.

Miksi sitten Tervo ei kuitenkaan voita kirjallisuuden Finlandiaa? Järkevää syytä tähän ei mielestäni ole. Tervo voisi kirjallisten ansioidensa puolesta voittaa koska tahansa. Siinä missä Sofi Oksasta ja Puhdistus-teosta on kiitetty muun muassa suomalaisen proosan aihepiirin laajentamisesta, suomalaisen kirjallisuuden kansainvälistämisestä ja naisten aseman sekä syrjinnän yhteiskuntakritiikistä, pätevät nämä samat kiitokset myös Tervoon, etenkin Layla-teokseen. Toistaiseksi Tervon on kuitenkin ollut tyytyminen Lause-Finlandiaan ja Varjo-Finlandioihin.

Lähteet: Suomen nykykirjallisuus II