Olen jo pitkään halunnut löytää runoilija Eeva-Liisa Mannerin mökin Havisevajärveltä Kangasalta.
Kävin koluamassa järven kallioisia rantoja ensimmäisen kerran jo kesällä 2017. Vaikeakulkuisesta maastosta jyrkkien rantakallioiden kupeesta löytyikin yllättävän monta mökkiä, joista etenkin yksi olisi sopinut hyvin kuvaukseen Mannerin pikkuruisesta, askeettisesta erakkomökistä. Epäselväksi kuitenkin jäi, oliko kyseessä oikea mökki. Jotenkin osuvaa oli, että tiesin mökin olevan jossakin Havisevajärven rannalla, mutta silti mökki tuntui olevan sivullisen saavuttamattomissa; aivan kuten erakkoelämää elänyt Mannerkin.
Myöhemmin kävi ilmi, että todennäköisimpänä Mannerin mökkinä pitämäni rakennus oli väärä. Vierähti vuosi ennen kuin tänä kesänä pääsin uudelleen tutkimaan Havisevajärven rantakallioita. Tällä kertaa mukana oli enemmän tietoa paikalliselta paikkojen tuntijalta. Ja tällä kertaa mökki löytyi.
Manner-asiantuntija Tuula Hökkä kuvaa artikkelissaan Mannerin mökkiä näin:
Mökin ainoa ikkuna, suuri kuin maalaiskaupan yksilasinen näyteikkuna, katsoi suoraan muutaman metrin päässä kohoavaan valtavaan kallioseinämään. Jos halusi katsella järvelle, oli tultava ulos mökistä ja kierrettävä sen taakse. Siellä alhaalla, syvällä puiden lomassa väikkyi vesi. Järvi tai lampi näytti pitkänomaiselta, jyrkkärantaiselta rotkolta tai joelta. Vastarannan metsä heijastui veteen. Mökki sai Mannerilta huvittuneen vinon, tosin kuvana osuvan nimen, Kotkanpesä.
Kuvaus ei voisi olla paljon tarkempi. Juuri tällainen mökki olikin. Minulle näkymä julman kallion kupeessa pilkottavasta mökistä loi kuitenkin vielä yksinäisemmän ja hylätymmän vaikutelman kuin olin lukemieni tekstien perusteella kuvitellut. Vaikka käytännössä kaikissa Manneria koskevissa kirjoituksissa tulee esiin hänen elämänsä erakkona, tekee Mannerin Havisevan mökin näkeminen tästä erakkomielikuvasta vielä syvemmän.
Manner vietti Havisevan mökillään kolme koleaa ja sateista kesää 1960-luvun alussa. Niiden seurauksena syntynyt kokoelma Niin vaihtuivat vuoden ajat (1964), eli kokoelma niin sanottuja Havisevan runoja, on kuitenkin valoisampi kuin Mannerin muu tuotanto. Hän rakasti alueen luontoa ja antoi luontoaiheen näkyä runoissaan.
Kokoelmaan kuuluvassa runossaan Manner kuvaa todennäköisesti juuri Havisevajärveä näin:
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Manner vietti myöhemmin paljon aikaa Espanjassa. Hänellä oli elämänsä loppuun saakka asunto myös Tampereen Ojakadulla. Havisevan mökistään hän luopui lähdettyään Espanjaan, mutta 1980-luvulla Manner osti mökin takaisin ystävältään, jolle oli mökin myynyt. Ostohinta oli sama, kuin jolla Manner oli myynyt mökin pois.
Sittemmin mökki on päätynyt muille omistajille. Paikalla vallitsee kuitenkin yhä Mannerista muistuttava yksinäisyys saarroksissa kallioiden sylissä.
Aiempi artikkelini Eeva-Liisa Mannerista löytyy täältä.
Minne aamut menevät 