5 kirjaa pettämisestä

Ulla-Lena Lundbergin romaanissa pettää jää.

Luin viime syksynä Marianna Kurtton romaanin Tristania. Jostain syystä teos sysäsi minut pohtimaan paljonkin pettämisen teemaa kaunokirjallisuudessa. Tai sitten olen vain katsonut liikaa Gossip Girliä. Joka tapauksessa päätin listata muutamia lukemiani teoksia, joissa pettäminen on teemana tavalla tai toisella. Huomasin, että tietokannoista hakusanalla pettäminen tai uskottomuus ei löydy läheskään niin paljon osumia kuin teeman yleisyyden perusteella voisi olettaa. Pettäminen ei nousekaan monessa teoksessa pääteemaksi. Se on ikään kuin rakkauden sivujuonne tai valinta, joka tehdään rakkauksien välillä.

Marianna Kurtto: Tristania

Tristania-teoksessa pettäminen on taustalla väijyvä aavistus, katkeraksi tekevä voima ja alkusysäys onnettomien tapahtumien ketjulle.

Teoksessa maailman syrjäisimmältä tulivuorisaarelta Tristanilta kotoisin oleva Lars lähtee uuden rakkauden perässä Englantiin ja hylkää perheensä saarelle. Petos ei ole ensimmäinen eikä syyllisyyttä ole suinkaan toisella kerralla helpompi kantaa. Syyllisyys ja koti-ikävä sekä uusien alkujen ja uuteen kuulumattomuuden tunteiden ristiveto ovatkin läpi teoksen raskaina läsnä. Larsin pienen pojan tunteet ja ajatukset aikuisten valintojen heijastajana särkevät sydämen.

Unenomainen ja arvaamaton kotisaari Tristan on teoksessa kuin yksi päähenkilöistä.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat sijoittuu Viron miehityksiin toisen maailmansodan aikaan. Miehittäjät vaihtuvat saksalaisista neuvostoliittolaisiin, ja yhteiskunnallinen myllerrys pakottaa yksilöt tekemään valintoja uskollisuuden ja petoksen välillä. Valtakoneiston musertavuus tekee läheisimmästäkin ihmisestä mahdollisen takinkääntäjän. Pelon ja petoksen keskellä elvytetty rakkaus näyttäytyy varpaillaan haparointina pimeydessä. Rakenteeltaan upeassa teoksessa osa päähenkilöiden valitsemista puolista paljastuvat vasta lopussa lukijalle.

Teos on sukua Oksasen toiselle Neuvosto-Viron historiaa koskevalle teokselle Puhdistus. Myös Puhdistuksessa on kyse petoksesta ja luottamuksesta. Teoksessa puhdistus viittaa yhtäältä käynnissä oleviin Stalinin julmiin puhdistuksiin, toisaalta virolaisen Aliiden toteuttamaan puhdistukseen perheessään. Hän ilmiantaa siskonsa kommunistipuolueen vastaisena saadakseen siskon puolison itselleen. Puhdistuksen voi tulkita viittaavan myös hiljalleen teoksessa versovaan luottamukseen, joka puhdistaa edes osan menneisyyden taakasta.

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Nuoren papin perheen elämää saaristossa kuvaava Ulla-Lena Lundbergin Jää-romaani ei ole millään tavalla kirja pettämisestä ihmissuhteissa. En kuitenkaan malta olla nostamatta teosta tähän listaan. Romaanissa pettämisessä ja luottamuksessa on kyse jäästä.

Teoksessa meri ja sen pinnalla vuorottelevat aallokko ja jää ovat kuin yksi päähenkilöistä, aivan kuten Tristaniassa saarikin on. Jää on luottamuksen ja pettämisen rajapinta. Jotain johon on pakko luottaa. Elämän edellytys saarten asukkaille. Samalla jää on kuitenkin arvaamaton ja pettävä. Salakavala ja julma. Teoksen kuolinkohtaus jättää jäljen, jollaista harva romaani pystyy jättämään.

Paulo Coelho: Uskottomuus

Paulo Coelhon Uskottomuus on niitä harvoja tätä listaa laatiessa mieleeni tulleita teoksia, joiden yhtenä kantavana teemana on pettäminen.

Teoksessa päällisin puolin ihailtavaa elämää elävä Linda on kuitenkin sisimmässään tyytymätön. Kohdatessaan entisen poikaystävänsä hän joutuu pohtimaan uskottomuuden rajan yli astumista. Teoksessa uskottomuus kytkeytyy vahvasti pohdintoihin vapaudesta.

En kuulu Coelhon kannattajiin, minkä vuoksi minun oli vaikeaa avata mieleni teokselle. En voi olla ajattelematta, että Coelho on onnistunut tekemään itsestään miljonäärin käsittämättömillä latteuksilla. Tietynlaisessa mielentilassa luettuna teos voisi toimiakin, joten en missään nimessä neuvo jättämään sitä lukematta.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys kuuluu tälle listalle itsestäänselvästi. Teoksessa naisten hännystelyyn taipuvainen Tomás rakastuu syvästi Terezaan, mutta ei kuitenkaan osaa luopua muista naisista tai vapaudestaan. Teoksessa rakkaus asettuukin ikään kuin vapauden vastapainoksi.

Tomásin rajankäynti rakkautensa ja vapautensa välimaastossa on sekä rakastettunsa että itsensä pettämistä. Vaikka teoksessa pettäminen on jatkuvasti läsnä, teos on myös yksi suurimpia koskaan kirjoitettuja rakkaustarinoita.