Kova talvi. Vastoinkäymisiä töissä. Pettymys, kun tinkimätön työ omien tavoitteiden eteen sulaa käsiin. Vaikka mitään en olisi voinut tehdä paremmin. Tuntuu, että enää voin vain katsoa pettymystäni peilistä, niellä sitä. Tietämättä milloin sen määrä loppuu.
Omissa uraunelmissa pettyminen on todella hyvä hetki lukea jotain Minna Canthista. Olen lukenut lähes kaiken Canthin oman tuotannon ja huomattavan osan Canthista kirjoitetuista teoksista. Nyt vuorossa oli toistaiseksi uusin teos, Minna Rytisalon Rouva C. (Gummerus 2018).
Rouva C. on fiktiivinen teos Minna Canthin avioliitosta lehtori Ferdinand Canthin kanssa. Avioparin välisistä suhteista tiedetään kuitenkin historiallisissa dokumenteissa yllättävän vähän. Siksi teoksessa on otettu vapaus päättää monista asioista, joita ei todellisuudesta tiedetä tai piirtää toisin monet sellaisetkin asiat, jotka tiedetään.
Vaikka Rytisalon piirtämää kuvaa Minna Canthista ei voikaan lukea historiallisesti totena, teos on kuitenkin vahvasti sukua Minna Maijalan Canth-elämäkerralle Herkkä, hellä, hehkuvainen (Otava 2014). Artikkeleissa ja aiemmissa elämäkerroissa Canth on totuttu esittämään vakavailmeisenä, asiassaan järkkymättömänä yhteiskunnallisena voimahahmona. Maijala mursi teoksessaan tämän jäykän kuvan Minna Canthista. Sen sijaan hän laajensi kuvaa Canthista ihmisenä, jota painoivat tunne-elämän myrskyt, taiteellisen työn ajoittainen julma kritiikki, seitsemän lapsen yksinhuoltajuus ja terveyshuolet. Maijala kuvasi Canthin käyneen samaa kamppailua yhteiskunnallisen ja psykologisen rajapinnoilla kuin mitä Canthin teoksissaan kuvaamat naiset kävivät.
Vastaavasti vallalla on ollut käsitys, että Minna Canth oli onneton avioliitossaan jäyhän lehtori Canthin kanssa. Myös tätä kuvaa ensin Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen ja hänen jälkeensä nyt Rytisalon Rouva C. kumoavat. Canthien avioliitto näyttäytyy Rytisalon teoksessa intohimoisena, onnellisena ja tasa-arvoisena. Etenkin avioparin fyysinen vetovoima ja halu korostuvat teoksessa. Rytisalo avaakin varsin rohkeasti Canthien makuuhuoneen oven, mutta kuvailee huoneen näkymiä 1800-luvun lopun ilmapiirille sopivalla pidättyväisyydellä ja Canthin perintöä arvostavalla tavalla. Vastaavasti lehtori Canth esitetään teoksessa kaikkea muuta kuin jäyhänä, vaikkakin ilmeisen omintakeisena aviomiehenä.
Olen kirjoittanut Minna Maijalan teoksesta Herkkä, hellä, hehkuvainen blogissani aiemmin. Tuo teksti löytyy täältä.
Minna Rytisalon Rouva C. jatkaa herkemmän Canth-kuvan piirtämistä siitä, minkä Maijala pani alulle ja viimeistelee tuon kuvan fiktion keinoin. Teoksensa jälkisanoissa Rytisalo selittää, miltä osin hän on ottanut kirjailijan vapauksia ja täydentänyt kuvan hämäriä nurkkia historiallisista dokumenteista irrallaan. Lukuisista faktan ja fiktion välisistä poikkeamista huolimatta Rytisalon versio rouva C:stä on uskottava, kokonainen ja vahva.
Vaikka Canthin tunne-elämä ja sisäinen maailma ovat teoksessa keskeisiä, tulkitsin Rytisalon pitävän herkemmän Canthin rinnalla koko ajan esillä myös jämäkämpään, jos ei suorastaan jäyhempään kuvaa Canthista. Tämä puoli tulee esiin etenkin aviomies Ferdinand Canthin vaimoaan koskevista ajatuksista. Niistä Minna Canth heijastuu järkähtämättömänä, impulsiivisena, kovaäänisenäkin. Lehtori Canth ei kuitenkaan asetu estämään vaimoaan tämän yhteiskunnallisissa pyrkimyksissä, vaikka tiedostaakin niiden aiheuttavan perheelle ja etenkin Minnalle itselleen monenlaisia hankaluuksia. Rytisalon teoksen arvokkainta antia onkin Canthin kahden eri puolen esiin tuominen: yhtäältä Minna Canth on kodissaan ja uudessa roolissaan vaimona ja äitinä herkkä ja horjuvainen, toisaalta hän on kirjoitustöihinsä tarttuessaan vahva ja horjumaton.
Tähän voimanaisen kuvaan Rytisalo palaa myös silloin, kun Minna Canthin elämä näyttää ajautuvan umpikujaan ja hänen fyysinen ja psyykkinen kuntonsakin horjuu. Kun kaikki näyttää olevan lopussa ja Canth ”on menettänyt kaiken paitsi sydämensä sykkeen”. Silloin Rytisalo kaivaa Canthista esiin voiman ja pystyttää hänet sellaiseksi vankkumattomaksi patsaaksi, jollaiseksi Canth on totuttu esittämään ja näkemään.
Hän nousi. Kaupunki oli valkoinen ja kylmä ja puhdas ja paikallaan. Talojen piipuista nousi kohtisuora savu ja tämä oli vanhan ja uuden kodin piha ja hän ajatteli, että jos muuta ei ole, otetaan se mitä on. Jos joku sanoo minulle, että tuota et voi, minä voin.
Rytisalon Rouva C. on Canth-intoilijalle mielikuvitusta kutkuttava kurkkaus menneeseen, siihen herkkään Minnaan, josta tiedetään niin vähän. Taustalla seisoo kuitenkin se tutumpi Minna, josta unelmissaan pettynyt lukija voi saada voimaa. ”Minä voin”.
Minne aamut menevät 
Upea kirjoitus tästä teoksesta, etenkin kun kirjoituksessasi vertaat Rouva C.:tä muuhun Minna Canthista julkaistuun kirjallisuuteen. Minulle tämä oli ensimmäinen kosketus Minna Canthin elämään ja teki yllättäen vaikutuksen. Ajattelin etukäteen, että no, luen tuon nyt tuosta kun kerran se tuossa Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta peruuttamatta jääneestä paketista tupsahtaneena nyt on. En odottanut pitäväni siitä.
TykkääTykkää
Kiva, kun pidit ja kiitos kommentista! Saman kirjailijan Minna Rytisalon Lempi-teos on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, vaikka ei Canthiin mitenkään liitykään. Suosittelen sitäkin, jos et ole vielä lukenut.
TykkääTykkää