Sain vihdoin luettua Jonas Gardellin kolmiosaisen Torka aldrig tårar utan handskar -kirjasarjan viimeisen osan Döden. Teossarjan ensimmäinen osa Kärleken julkaistiin jo vuonna 2012 ja toinen ja kolmas osa Sjukdomen ja Döden julkaistiin seuraavana vuonna. Ensimmäisen ja toisen osan luin suunnilleen niiden ilmestymisen aikoihin, mutta kolmannen osan lukeminen vain jäi ja jäi. Ei kannata ajatella, että kirjasarja olisi ollut niin tahmeaa luettavaa, että en millään saanut viimeistä osaa luettua. Päinvastoin: teokset ovat todella koskettavia, riipaisevia suorastaan. Kai meitä kaikkia kirjojen ystäviä riivaa sama vaiva: aina tulee eteen jotain mielenkiintoista luettavaa, jolloin jokin vähintään yhtä mielenkiintoinen muu teos jää lukematta. Mieleni tekisikin lukea kaikki Gardellin teossarjan kolme osaa uudelleen nyt ripeämpään tahtiin ja mahdollisesti tällä kertaa suomeksi.
Olen asunut aikanaan tovin Ruotsissa ja tuolloin luin paljonkin kaunokirjallisuutta ruotsiksi kielitaidon harjoittamisen vuoksi. Suomeen palaamisen jälkeen olen aina silloin tällöin lukenut jotakin ruotsiksi kielitaitoa verestääkseni. Näin olen tehnyt etenkin ruotsalaisten kirjailijoiden teosten kohdalla, koska on toki aina houkuttelevampaa lukea teos alkuperäiskielellä kuin käännöksenä. Minulle tämä tosin on mahdollista vain ruotsin ja englannin osalta.
Nyt päätökseen saamani Gardellin teossarjan innoittamana päätin listata joitakin teoksia, jotka on helppo lukea ruotsiksi.
Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan handskar
Ensimmäiseksi nostan listalle siis nyt päätökseen saamani Jonas Gardellin Torka aldrig tårar utan handskar -trilogian. Teoksissa on kyse nuorten homoseksuaalien ruotsalaismiesten polkujen kietoutumisesta yhteen 1980-luvun Tukholmassa, missä vielä varsin tuntematon hi-virus leviää ja pelko Aidsista, ”homorutosta”, johtaa polkemaan ihmisoikeuksia ja tuomitsemaan apua tarvitsevat marginaaliin. Hysterian, väkivallan uhan ja kuoleman pelon keskellä viriää Rasmuksen ja Benjaminin rakkaus. Teoksen kieli on varsin helppolukuista ruotsiksi. Kieli on hyvin toisteista, mikä tekee siitä nopealukuista. Mikä satumainen onni, että näinkin helppolukuinen teossarja on lisäksi todella koskettava. Tarinan riipaisevuutta lisää tieto siitä, että Gardell kirjoittaa omista nuoruuden kokemuksistaan ja ystäväpiirinsä kokemuksista.
Jonas Gardell: En komikers uppväxt
En malta olla nostamatta tähän listaan toistakin teosta Jonas Gardellilta. En komikers upväxt kuvaa koulupoika Juhan selviytymistä koulukiusaajia vastaan tekeytymällä luokan pelleksi. Samalla teos luo varsin tarkkasilmäisen kuvan 1970-luvun ruotsista ja käsittelee myös sitä identiteettien ristivetoa, joka suomalaisen äidin ja ruotsalaisen isän pojalla on kohdattavanaan. Kieleltään teos on aivan erilainen kuin Torka aldrig tårar utan handskar -sarjan teokset, mutta siltikin varsin helppolukuinen. Kieltä pelkistää tapahtumien kuvaaminen lapsen näkökulmasta. Sarja jatkuu teoksilla Ett ufo gör entré ja Jenny.
Erlend Loe: Naiv. Super
Naiv. Super ei ole ruotsalaisen vaan norjalaisen kirjailijan Erlend Loen teos. Teos on kieleltään vielä helppolukuisempi kuin toisteiseksi kuvaamani Gardellin Torka aldrig tårar utan handskar -trilogia. Melkein tekisi mieli väittää, että tämän voisi lukea jopa alkuperäiskielellä norjaksi. Teos perustuu hyvin paljolti erilaisiin listoihin, joita tarinan omintakeinen päähenkilö laatii. Ei ole kovin vakavaa, jos joitakin sanoja lukuisista listoista ei ymmärtäisi.
Linda Olsson: Nu vill ja sjunga dig milda sånger
Teoksessa nuori kirjailija Veronika pakenee yksinäisyyteen Ruotsin maaseudulle saadakseen kirjoittaa rauhassa. Taustalla myllertää myös painostava suru, jonka Veronika toisaalta haluaa selättää, mutta jota hän toisaalta myös pakenee. Läheisessä mökissä, niin ikään yksinäisyydessä, asuu iäkäs Astrid. Lopulta yksinäisyyteensä ja omiin raskaisiin tunteisiinsa kietoutuneet naiset alkavat rakentaa toveruutta ja luottamusta. Luonnon kuvaus on keskeinen osa teosta ja heijastaa naisten sisäistä maailmaa ja tunneskaalaa. Tällainen sanasto voi tuntua paikka paikoin haastavalta ja heikentää siten teoksen syvyyttä, mutta juonen hahmottamista sanasto ei estä.
Stieg Larsson: Millennium-trilogia
Kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistu Stieg Larssonin Millennium-trilogia on 2000-luvun alun suurin tapaus ruotsalaisessa kirjallisuudessa. Millennium-trilogia on eräänlainen Ruotsin Da Vinci koodi, joka sai sellaisetkin lukemaan dekkareita, jotka eivät yleensä dekkareita lue, ja joka sai nekin ylipäänsä lukemaan, jotka eivät yleensä lue yhtään mitään.
Trilogiaan kuuluvat teokset Män som hatar kvinnor, Flickan som lekte med elden ja Luftslottet som sprängdes. Näistä ensimmäinen on mielestäni trilogian ylivoimaisesti paras. Halutessaan lukemisen voi lopettaa ensimmäisen osan jälkeen, koska teos on sinänsä itsenäinen ja ehjä kokonaisuus. Henkilöiden väliset suhteet kyllä kehittyvät merkittävästi kahdessa seuraavassa osassa, mutta niihin vaikuttavat tapahtumat ovat ensimmäisen osan tapahtumista erillisiä. Ensimmäisen osan lukemisen jälkeen seuraavien osien lukeminen on kielen osalta helpompaa, kun Larssonin tyyli on jo tullut tutuksi.
Jos näiden kohtalaisen pitkien teosten aloittaminen tuntuu hankalalta, voi pohjustukseksi katsoa teoksiin pohjautuvat elokuvatrilogiat, joita on tehty peräti kaksin kappalein, sekä ruotsalainen versio että Hollywood-versio. Jos trilogiasta oikein kovasti innostuu, voi lukemista jatkaa David Lagercrantzin teoksilla, jotka kirjailija on tehnyt Larssonin trilogian jatkoksi. Näitä osia en ole itse lukenut.
Muut pohjoismaiset dekkaristit
Jos on innokas rikoskirjallisuuden ja dekkareiden lukija, on ruotsin kielen kohentaminen todella helppoa. Ruotsalaisten dekkarimestareiden teoksia löytyy nimittäin pilvin pimein. Yllä mainitun Stieg Larssonin lisäksi kannattaa silmäillä ainakin Lars Keplerin, Jens Lapiduksen, Camilla Läckbergin, Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Håkan Nesserin teoksia. Jo nopealla vilkaisulla pääsee kärryille siitä, riittääkö kielitaito teoksen haltuunottoon. Oma suosikkini löytyy Norjan puolelta, Jo Nesbøn Harry Hole -dekkarisarjasta. Larssonin Millennium-trilogian jälkeen meni satakunta sivua ennen kuin Nesbøn kieli ja tyyli tulivat tutuiksi, mutta tämän jälkeen kieli oli varsin miellyttävää ja helppoa lukea.
Ruotsiin liittyy myös ikuinen rakkauteni ruotsalaisyhtye Kentiin. Olen aiemmin kirjoittanut blogissani Kentistä tehdystä historiikista Du & jag Kent. Tuo teksti löytyy täältä.
Minne aamut menevät 