Hyviä elämäkertakirjoja – suosituksia

Michele Obama: Minun tarinani

Viime aikoina lukemistani elämäkerroista mieleenpainuvin on ehdottomasti Michele Obaman omaelämäkerta Minun tarinani. Koskettavinta teoksessa on Obaman kuvaama suhde vanhempiinsa ja näiden hiljainen sinnikkyys, jonka avulla tyttärelle pyrittiin mahdollistamaan pääsy parempaan tulevaisuuteen, vaikka lähtökohdat olivat vaatimattomat. Etenkin sivut Michelen isän viimeisistä hetkistä särkevät sydämen. Tavattoman mielenkiintoinen on myös presidentinvaalikampanjan kuvaus, joka valottaa, kuinka keskeinen presidentin puolison rooli on. Michele Obama kuvaa tätä melko raadollisestikin. Harmittavasti kirjan avoin ote muuttuu väistelevämmäksi, kun Obama kuvaa perheen elämää Valkoisessa talossa. Ymmärrettävästi tämä osa Obaman elämää ei ole ruodittavissa niin yksityiskohtaisesti kuin muut elämänvaiheet, mutta lukija väistämättä hivenen pettyy syvälliseen Valkoisen talon kasvimaan kuvailuun, kun kirja aiemmin on tuntunut paljon monikerroksisemmalta ja syvällisemmältä. Maailmanlaajuisten rasisminvastaisten mielenosoitusten aikaan kirjassa on nyt myös uudelleen aiempaa ajankohtaisempi ulottuvuus. Michele Obaman käsittelee paljon kotiseutunsa Chicagon jakautuneisuutta ja taustansa vaikutusta etenkin opinnoissa etenemisessä.

Uusi Minna Canth -elämäkerta

Olen nostanut Minna Canthin monet kerrat esiin blogissani enkä malta olla tekemättä sitä tässäkään listauksessa. Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth on paitsi Minna Canthia koskevista teoksista suosikkini, myös yleisesti elämäkerroista aivan ykkösluokkaa.

Sylvi_Kekkonen_(cropped)
Sylvi Kekkonen. Kuva: Wikimedia Commons

Sylvi Kekkonen, Ensimmäinen nainen

Maarit Tyrkön teos presidentti Urho Kekkosesta sekä Kekkosta koskeva Jari Tervon dokumenttisarja saivat ansaitusti osakseen suurta mediahuomiota. Vähintään yhtä suuren huomion olisi kuitenkin ansainnut Johanna Venhon kirjoittama Ensimmäinen nainen, elämäkerta Sylvi Kekkosesta.

Teemu Keskisarjan Hulttio

Teemu Keskisarjan Hulttio kuvaa C.G.E Mannerheimin nuoruusvuosia. Tässä mielessä teos ei ole kokonainen elämäkerta, mutta yksityiskohtaisuudessaan palanen Mannerheimin elämänvaiheista on ehdottomasti kiinnostavampaa luettavaa kuin ylimalkaisemmaksi jäävä koko elämän kattava elämäkerta olisi. Lukukokemuksen täydentää Teemu Keskisarjan omintakeinen kommentoiva tyyli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s