Luentomuistiinpanot: Maria Jotuni

Tohvelisankarin rouva (1924), Kun on tunteet (1913)

Kuopiolaislähtöisen Maria Jotunin (1880-1943) 1900-luvun alun tuotannossa on korostuneesti esillä naimakaupan teema. Tämän teeman ympärillä hän käsitteli naisen halua ja ”uutta naista”.

Jotunin teoksissa naisten on usein tehtävä ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa heidän omien pyrkimystensä kanssa. Ympäristön paineen vuoksi he joutuvat tukahduttamaan tunteensa ja käymään niillä kauppaa. Myös avioliitto näyttäytyy eräänlaisena kaupankäyntinä, jossa tunteet ovat sivuseikka, käytännössä merkityksettömiä.

Jotunin naiset ovat kahdenlaisen rajoituksen kohteita: yhtäältä naisilta on kielletty julkinen toiminta, mutta toisaalta kiellettyjä ovat myös aistillisuus ja ruumiillisuus. Ainoastaan aviomiehen halun kohteena oleminen on poikkeus tässä.

Karuimmillaan Jotunin naisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin välineellistää ruumiinsa ja käydä sillä kauppaa. Avioliiton solmiminen tässä kaupankäynnissä on vielä kohtuullinen vaihtoehto muunlaisen ruumiinsa välineellistämisen rinnalla.

Jotuni nostaa esiin myös naisten eri luokkien väliset erot: Hänen uusi naisensa on pääasiassa keskiluokkainen rakennelma. Alempien yhteiskuntaluokkien naisista rakkaus tuntuu ylempien luokkien ylellisyydeltä.

Muutenkin Jotuni käsittelee naiseutta talouden ja rahan näkökulmasta: etenkin hänen varhaisimmissa teoksissaan toistuu teema, jossa vaimon tilanne piinaavassa avioliitossa on toivoton, koska naisella ei ole taloudellisia mahdollisuuksia jättää miestään.

Vasta 1980-luvun alussa esikoisteoksensa Sonja O. kävi täällä julkaisseen Anja Kaurasen ”uutta naista” verrattiin aluksi Maria Jotunin tuotannon naisiin.

Muut luentomuistiinpanot:

Edith Södergran

Hannu Salama

 

Advertisement

Luentomuistiinpanot: Edith Södergran

Elämäni, kuolemani ja kohtaloni. Kootut runot (1994)

Runoilija Edith Södergran (1892–1923) julkaisi esikoisrunokokoelmansa vuonna 1916 samoihin aikoihin runoilija Aaro Hellaakosken kanssa.

Hän oli lyriikassa Pohjoismaisen modernismin uranuurtaja, joka uudisti runoilmaisua vapaamittaisella runolla. Vaikka Södergran toi vapaan runomitan suomalaiseen lyriikkaan, on kuitenkin syytä muistaa, että hän teki sen ruotsin kielellä. Södergran lukeutuukin niin sanottuihin suomenruotsalaisiin modernisteihin.

1900-luvun alussa kaupan ja teollisuuden kasvu ja kaupungistuminen muuttivat yhteiskuntarakennetta Suomessa ja horjuttivat ihmisten identiteettiä. Myllerrys loi maaperän modernistiselle maailmankatsomukselle, jossa huomio kääntyi ihmiseen itseensä, hänen sisäiseen elämysmaailmaansa.

Modernistiset virtaukset tekivät tilaa lyriikan vapaamittaisuudelle, kun ajattelun ja kulttuurin murrokset etsivät ilmaisuaan myös runouden muotokielessä.

Södergranin tuotannossa toistuvat ympäristöinä luonto – erityisesti metsä ja hahmoina jumala ja enkelit, mutta toisaalta myös Dionysos, keijukaiskuningatar ja muut pakanalliset hahmot.

Södergranin kieltä värittävät tunteiden ylilyönnit, liioittelevat huudahdukset ja pursuilevat tunteet. Runoista välittyy voimakkaasti rakkaus elämää kohtaan, mutta samalla runoissa ovat vahvasti läsnä luonnolle ja kuolemalle antautuminen.

Tulkitsen, että tästä elämänvoiman ja -ilon sekä kuoleman vääjäämättömyyden ristivedosta syntyy Södergranin runojen mielenkiintoinen jännite ja dynamiikka.

Edith Södergranin runous esitteli ensimmäistä kertaa kirjallisuuden kentällä  ”uuden naisen”. Esimerkiksi ”Auringon tyttäret” ja ”kauniit sisaret” esiintyvät Södergranin lyriikassa voittajina ja murtavat perinteisesti naisille kirjoitetut roolit. He ovat sotureita, sankarittaria ja ratsastajia, joiden rinnalla miehet sysätään syrjään.

Södergranin naiskuvassa nainen on sellaisenaan vahva identiteetti, jolle miehen määritteet ovat vain tuhoisia. Mies merkitseekin naiselle oman identiteetin menettämistä. Omaa identiteettiä peilataan Södergranin runoissa ”siskoon”, joka näyttäytyy yleisesti toista naista edustavana hahmona.

Naiseus on kuitenkin ristiriitaista Södergraninkin runoissa, vaikka naiset hänen lyriikassaan edustavatkin uutta, itsenäistä ja vahvaa naista. Naiseus näyttäytyy myös vankilana ja naisen identiteetti alati muuttuvana.

Muut luentomuistiinpanot:

Maria Jotuni

Hannu Salama