Tohvelisankarin rouva (1924), Kun on tunteet (1913)
Kuopiolaislähtöisen Maria Jotunin (1880-1943) 1900-luvun alun tuotannossa on korostuneesti esillä naimakaupan teema. Tämän teeman ympärillä hän käsitteli naisen halua ja ”uutta naista”.
Jotunin teoksissa naisten on usein tehtävä ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa heidän omien pyrkimystensä kanssa. Ympäristön paineen vuoksi he joutuvat tukahduttamaan tunteensa ja käymään niillä kauppaa. Myös avioliitto näyttäytyy eräänlaisena kaupankäyntinä, jossa tunteet ovat sivuseikka, käytännössä merkityksettömiä.
Jotunin naiset ovat kahdenlaisen rajoituksen kohteita: yhtäältä naisilta on kielletty julkinen toiminta, mutta toisaalta kiellettyjä ovat myös aistillisuus ja ruumiillisuus. Ainoastaan aviomiehen halun kohteena oleminen on poikkeus tässä.
Karuimmillaan Jotunin naisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin välineellistää ruumiinsa ja käydä sillä kauppaa. Avioliiton solmiminen tässä kaupankäynnissä on vielä kohtuullinen vaihtoehto muunlaisen ruumiinsa välineellistämisen rinnalla.
Jotuni nostaa esiin myös naisten eri luokkien väliset erot: Hänen uusi naisensa on pääasiassa keskiluokkainen rakennelma. Alempien yhteiskuntaluokkien naisista rakkaus tuntuu ylempien luokkien ylellisyydeltä.
Muutenkin Jotuni käsittelee naiseutta talouden ja rahan näkökulmasta: etenkin hänen varhaisimmissa teoksissaan toistuu teema, jossa vaimon tilanne piinaavassa avioliitossa on toivoton, koska naisella ei ole taloudellisia mahdollisuuksia jättää miestään.
Vasta 1980-luvun alussa esikoisteoksensa Sonja O. kävi täällä julkaisseen Anja Kaurasen ”uutta naista” verrattiin aluksi Maria Jotunin tuotannon naisiin.
Muut luentomuistiinpanot: