Luentomuistiinpanot: Maria Jotuni

Tohvelisankarin rouva (1924), Kun on tunteet (1913)

Kuopiolaislähtöisen Maria Jotunin (1880-1943) 1900-luvun alun tuotannossa on korostuneesti esillä naimakaupan teema. Tämän teeman ympärillä hän käsitteli naisen halua ja ”uutta naista”.

Jotunin teoksissa naisten on usein tehtävä ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa heidän omien pyrkimystensä kanssa. Ympäristön paineen vuoksi he joutuvat tukahduttamaan tunteensa ja käymään niillä kauppaa. Myös avioliitto näyttäytyy eräänlaisena kaupankäyntinä, jossa tunteet ovat sivuseikka, käytännössä merkityksettömiä.

Jotunin naiset ovat kahdenlaisen rajoituksen kohteita: yhtäältä naisilta on kielletty julkinen toiminta, mutta toisaalta kiellettyjä ovat myös aistillisuus ja ruumiillisuus. Ainoastaan aviomiehen halun kohteena oleminen on poikkeus tässä.

Karuimmillaan Jotunin naisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin välineellistää ruumiinsa ja käydä sillä kauppaa. Avioliiton solmiminen tässä kaupankäynnissä on vielä kohtuullinen vaihtoehto muunlaisen ruumiinsa välineellistämisen rinnalla.

Jotuni nostaa esiin myös naisten eri luokkien väliset erot: Hänen uusi naisensa on pääasiassa keskiluokkainen rakennelma. Alempien yhteiskuntaluokkien naisista rakkaus tuntuu ylempien luokkien ylellisyydeltä.

Muutenkin Jotuni käsittelee naiseutta talouden ja rahan näkökulmasta: etenkin hänen varhaisimmissa teoksissaan toistuu teema, jossa vaimon tilanne piinaavassa avioliitossa on toivoton, koska naisella ei ole taloudellisia mahdollisuuksia jättää miestään.

Vasta 1980-luvun alussa esikoisteoksensa Sonja O. kävi täällä julkaisseen Anja Kaurasen ”uutta naista” verrattiin aluksi Maria Jotunin tuotannon naisiin.

Muut luentomuistiinpanot:

Edith Södergran

Hannu Salama

 

Advertisement

Auttakaa löytämään tämä kirja

Lukuinnostukseni lähti käsistä ala-asteella. Olin ehkä viidennellä luokalla. Kyläkoulullamme vieraili kirjastoauto ehkä kerran kuussa.

Olin toki lukenut paljon lastenkirjoja, Astrid Lindgreniä, Roald Dahlia, Tove Janssonia. Ennen kuin opin lukemaan, ja toisinaan vielä senkin jälkeen, vaadin illasta toiseen vanhempiani lukemaan minulle kirjoja eivätkä he mielestäni koskaan lukeneet minulle tarpeeksi. Joinakin iltoina vaadin ihan kiusallani isääni lukemaan uuvuttavan paksun ja ärsyttävän Leipuri Ketosen ongelman.

Teos, josta varsinainen riippuvuuteni kirjoihin alkoi on minulta kateissa. Muistan lainanneeni kirjan kirjastoautosta. Lainasin vain sen yhden kirjan. Sitä ennen olin lainaillut lähinnä hevoslehtiä tai sarjakuvia ja lukenut uudelleen iänikuisia lastenkirjoja, joita meillä oli kotona loputtomasti. En tiedä, miksi tartuin juuri siihen teokseen. Ehkä kansi houkutti minua. Ehkä kirjan keltainen selkämys erottui muiden kirjojen välistä. Ehkä arvelin jaksavani lukea kirjan varmuudella loppuun, koska teos ei ollut kovin paksu. Haluaisin muistaa teoksen kirjoittajan ja teoksen nimen. Auttakaa minua löytämään tuo teos. Tässä tuntomerkit:

Nuorille suunnattu novellikokoelma, jonka nimi viittasi jollain tavalla rakkaustarinoihin. Teos koostui useista lyhyistä novelleista, joissa kussakin kerrottiin yksi pieni rakkaustarina.

Keltaiset neliön muotoiset kannet, etukannessa punainen kukka.

Muistaakseni kirjailija on ulkomaalainen ja teos on käännetty.